torstai 29. lokakuuta 2009

Seireenilanka

Colourmartilta tilaamani merino-angoralanka alkoi huhuilla kutsuvasti heti kotiuduttuaan, mutta velvollisuuksien vuoksi en voinut aloittaa uutta neuletta saman tien. Tuskallista!





Lanka kertoi heti miksi se haluaa tulla isona:





Colourmartin langat ovat usein ennen pesua kovan ja paperisen tuntuisia, mutta tämäpä tuntui aika mukavalta suoraan kartiolta neulottunakin.





Pesun jälkeen mallitilkku muuttui pehmeäksi kuin pupu:





Velvollisuusneule valmistui vihdoin, ja nyt angoramerino saa jakamattoman huomioni:




Oi onnea.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Pipo

Sain viime keväänä Ravelryvaihtopariltani Sammalta Ilun värjäämää shetlanninvillaa.




Villasta tuli lankaa...




...ja langasta pipo. Aika hauska, rustiikki peruspipo, joka meni appiukolle syntymäpäivälahjaksi. Sanoi tykkäävänsä:)




PS. Kiitokset kaikille raitakommenteista:)

tiistai 20. lokakuuta 2009

Rairairaitoja!



Olen niin tyytyväinen itseeni että meinaan tikahtua! Kudoin lapselle
villahaalarit, joten lapselle ei tule kylmä, minä sain "hyvä äiti"-pisteitä,
ja mikä tärkeintä, sain käytettyä tähän projektiin lähes kaikki jämälankani (fanfaareja!). Ja haalarista tuli kaiken lisäksi aika kiva. Hyvä minä!



Malli on taas kerran ylhäältä alas -raglan, "sovita ja pura"-menetelmällä. Purkamista tosin tuli hiukan normaalia enemmän, sillä useampana iltana haalarin käyttäjä oli jo nukkumassa siinä vaiheessa kun olisi pitänyt sovittaa. Lahkeet tuli sitten kudottua pariin otteeseen. Mutta hyvä tuli, kaikesta huolimatta.



Mikä parasta, nyt kun tuo velvollisuusneule on valmis, saan vihdoin aloittaa uuden neuleen ihkulangasta!

lauantai 17. lokakuuta 2009

Antiikkineuleesta ja ihkulangan olemuksesta

Lankavarastoni pohjalta löytyi erittäin hyvin marinoitunutta, äitini 80-luvulla ostamaa Novita Victoriaa. Vyöte kertoo tarpeelliset tiedot: 30% villaa, 70% puuvillaa, 100 gr/238 m, made in Finland, täyttää Tavaraselosteliiton värinkestovaatimukset. Puuvillan raikkaus, villan pehmeys!



En ollut langasta kauhean innostunut (mitenpä se muuten olisikaan jäänyt vuosikymmeniksi odottamaan vuoroaan), mutta koska väri oli kuitenkin aika kiva, ja tavoitteenani on saada lankavarasto tolkun kokoiseksi ja ihanammaksi, päätin vihdoin kutoa langan pois kuleksimasta. Tuli perusvillapaita, ylhäältä alas -raglan perinteisellä "sovita ja pura"-menetelmällä. Ihan kiva, ehkä tätä tulee pidettyäkin.



Syy haaleaan tunnelmaan on se, että olen lankasnobi. Tykkään ihanista langoista, joten ihankivoista langoista kutominen maistuu pakkopullalta. Kutominen on rakas harrastus (en todellakaan kudo säästääkseni vaatekuluissa!), ja yksi suurimmista huvin ja inspiraation lähteistä on ihana lanka. Ihana ei tarkoita, että lanka on kehrätty enkelinhiuksista tai Brad Pittin rintakarvoista*, kuten eräs kanssaräveltäjä taannoin asian ilmaisi. Omalla kohdallani ihkulangan kriteerit täyttyvät, kun 1) lanka on kehrätty laadukkaasta materiaalista, 2) langan väri on kaunis ja mieluinen ja 3) se kertoo heti, minkälaiseksi neuleeksi se isona haluaa muuttua.

Ihkulankaa. Koska olen sen arvoinen:)

(*Piti ihan googlettaa ja tarkistaa Bradin rintakarvojen määrä. Niitä oli ehkä kolme, joten aika eksklusiivista niistä kehrätty lanka olisi, monellakin tapaa.)

lauantai 10. lokakuuta 2009

Norosukat

Jo jokin aikaa sitten sain valmiiksi polvisukat Noro Kureyon -sukkalangasta, mutta kuvien ottaminen pääsi unohtumaan. No, tänään sitten aiheutettiin hämmennystä lähipuistikossa.



Lanka on lahja Ravelry-vaihtopariltani Sammalta, joka osasi aivan oikein tulkita, että tykkään rustiikkisista ja eloisista langoista. Värit ovat hienot, kuten noroissa tapaa olla, eikä solmukarmani pettänyt tälläkään kertaa (moni on valitellut norojen solmuisuutta, mutta itse en ole niihin toistaiseksi törmännyt - ja takana on jo varmaan yli kilometri kyseisen firman lankoja).



Malli on tavissukka: varpaista aloitettiin, kiilakantapää ja pohkeissa levennyksiä tarpeen mukaan, yläreunassa muutama nurja kerros. Harvoin olen tuntenut itseni yhtä pitkäsääriseksi kuin näitä kakkosen puikoilla kutoessani!

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Pikkujuttuja.

Säät viilenevät, ja pienoismallikin tarvitsee lämmikettä.

Viileisiin päiviin sopiva herneenpalkopipo:



Lanka on lahjaksi saatua Novita Luxus Cloudia (josta alunperin piti tulla pojalle villatakki, mutta se ajatus sai jäädä kun kuulin että lanka nyppyyntyy keskivertoa ärhäkämmin), vajaa kerällinen. Alkuun perusjoustinta, sitten pari lyhennettyä kerrosta muotoa antamaan, kavennukset lonkalta. Pysyy hyvin päässä ja on mun mielestä aika söpö.

Vähän kylmempiä päiviä varten paksumpi, korvaläpällinen myssy:



Lankana Zitronin Nimbus-luomumerino, jota kului melko tarkkaan kerällinen. Ihana, pehmeä lanka, kauniit sävyt. Kudottu ylhäältä alas niin kauan, että lanka loppui.

Lisäksi Ilun sukkalangan lopuista kaksi valaskalaa:



No ei vaiskaan, ne on ihan vaan lapaset:)

perjantai 2. lokakuuta 2009

Maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää...

...kuten esimerkiksi kashmirvillatakki.



Malli on oman pään mukainen ylhäältä alas raglan, resorin paikalla on helmineuletta ja edessä kaksi nappia. Lanka on Colourmartin paksuhkoa kashmiria, jota kului puolitoista kartiollista. Kutoessa lanka tuntui paperinarulta, mutta muuttui ronskin pesun jälkeen ihanan pehmeäksi. Yksinkertainen neule, ehkä vähän tylsä kudottava, mutta tätä on tullut jo nyt pidettyä paljon.



Kashmirin nyppyyntymisestä varoiteltiin etukäteen, mutta noin kuukauden aktiivisen käytön jälkeen takissa näkyy ehkä kaksi nyppyä.



Kuvat otti Ganeshas viime viikonloppuna neuleretriitissä, niistä vielä kiitokset!